Sopivan Best

Perustiedot

Leica on oman koirani Vargan tytär.

Galleria Aino Vakkilainen

Galleria Elisa Salmi

Kuvaus

Leica on reipas, iloinen ja sosiaalinen sähikäinen. Vaikka se on ehkä jostain suunnalta katsottuna luonteeltaan rauhallisempi kuin äitinsä Varga, se osaa kyllä säheltää ja sekoilla senkin edestä joissain tilanteissa. Leica on ollut koko ikänsä terve ja hyvävatsainen, mutta mahdottoman ahne se ei ole, ja pentuaikana se söi vähän huonosti. Syö nykyään kuitenkin aina kuppinsa tyhjäksi, ahmimatta, ja palkkautuu nameilla hyvin. Välillä tuntuu, että se söisi kädenkin siinä mukana.

Leica on vähän sellainen vapaan kasvatuksen tulos, ei niinkään omasta puolestani, mutta Varga ei ole sille kyllä kovin lujaa kuria pitänyt. Vargan mielestä on lähinnä siistiä, että kakara painii sen kanssa ja puree ja riehuu, joten se ei ole sitä kieltänyt, vaan ennemminkin yllyttänyt. Leica lähteekin aika helposti äitinsä juttuihin mukaan, sekä hyvässä että pahassa, mutta muistaa onneksi käydä välillä myös katsomassa, että mä olen tallella. Ihmisiä kohtaan Leica on avoin ja iloinen, vaikka treenihallilla siitä saa helposti jopa täysin välinpitämättömän kuvan. Kaikki yöt se nukkuu tiiviisti kainalossa, ja tykkää muutenkin olla oman ihmisensä, ja muidenkin, lähellä. Muista koirista se on tähän mennessä tykännyt, muttei ole ihan niin ylitsevuotavan koirasosiaalinen kuin äitinsä. Joidenkin mielestä se voi olla vähän liikaa, eikä se(kään) oikein osaa ottaa pienempiään huomioon joka tilanteessa. Leicalla ei ole oikein mitään kokemusta lapsista, ja vaikka se tykkääkin kaikista ihmisistä hirveästi, niin pieniä lapsia se ei ymmärrä kyllä yhtään varoa - ihan kuin äitinsä.

Leicaa ei yleensä elämän pienet kolhut haittaa, ja se suhtautuu muutenkin elämään pääsääntöisesti tosi rennosti. Meillä oli alkuun pieniä yhteysongelmia, eikä tunnuttu oikein löytävän yhteistä säveltä mihinkään hommiin, mutta löydettyämme tiemme agilityn pariin, koheni meidän kahden välinen suhde ja yhteistyö ihan uudelle tasolle. Leica ei hirveämmin välitä leikkimisestä leluilla ihmisen kanssa, innostuu lähinnä kotona siitä välillä, mutta palkkaamiseen sitä ei voi käyttää. Leicalle on heitettävä namipallo ollut tosi hyvä treenipalkka etenkin agilityssa, kun palkka pitäisi saada lentämään tiettyyn suuntaan. Leicalla ei tunnu oikein olevan saalisviettiä, kuten ei hirveämmin ole äidilläänkään, mutta Vargasta poiketen en oikein ole saanut sitä taisteluleikki-puolta sieltä aukeamaan, vaikka se siellä selkeästi on olemassa kyllä. Varmaan ne suhdeongelmat edelleen siellä taustalla vaikuttelee.

Leica on näin parivuotiaana hirveän kiva ja mutkaton koira, jolla on pilkettä silmäkulmassa. Sen kanssa on kiva mennä mihin vaan ja se sopeutuu uusiin paikkoihin ja esim. hoidossa olemiseen tosi reippaasti ja nopeasti. Treenatessa se on vähän häiriöherkkä (vielä ehkä nuoruuttaan ja kokemattomuuttaan) ja unohtaa välillä esim. kuunnella ohjeita ohjaajaltaan, ja se on muutenkin monessakin asiassa sellainen koira, jonka kanssa asioita on täytynyt katsoa vähän uudella tavalla. Sen kanssa oppii itsekin tosi paljon, kun se on niin erilainen kuin aiemmat, eikä päästä minua helpolla. Leica treenaa agilityn lisäksi pohjataitoja tokoon, rallyyn ja metsäjäljelle, aika näyttää mihin sen kanssa päästään. Pääasia, että on hauskaa siinä matkalla!

Leica tuntuu olevan nopea hoksaamaan juttuja, ja se osaa esimerkiksi tarjota erilaisia juttuja tosi näppärästi, mitä kukaan aiempi koiristani ei ole osannut. Se uskaltaa kokeilla ja yrittää, kun muut vaan odottavat multa ohjeita. Leicalla on myös hieman isältä perittyä vahtiviettiä, jota ei (kerrostalossa kasvaneessa) äidissään ole nähty.