Perustiedot
- Virallinen nimi Shulune Imperial Banshee
- Kutsumanimi Tosca
- Sukupuoli Narttu, steriloitu 06/2018
- Väri Soopeli
- Syntynyt 23.7.2013
- Kuollut 16.8.2022 (9v 1kk)
- Kasvattaja Michelle Fort, kennel Shulune, UK
- Omistaja Elisa Salmi, kennel Sopivan
- Lonkat B/B
- Kyynärät 0/0
- Selkä epävirallisesti OK (3v)
- Silmät terveet (1v ja 3v)
- CEA non-carrier (normaali, ei kantaja)
- DM DM/N (kantaja)
- MDR1 +/- (ei lääkeaineyliherkkä, kantaja)
- Koko 51,5cm / 19kg
- Toko TK1
- Rally-toko RTK1 RTK2
- PK-kokeet BH
- Näyttelyt ERI
- Luonne LTE 174+++
Tosca oli ensimmäinen oma koirani, ja Ringa on sen täyssiskon tytär. Tosca tuli minulle ollessaan 2,5-vuotias.
Sopivan A-pentueen emä (06/2018, kuolleet kohtuun)
Toscalle alkoi täysin yllättäen tulla kohtauksia päivittäin 9-vuotiaana, epäillään jotain aivoperäistä, ikääntymisestä johtuvaa. Tosca joututtiin päästämään pois pian kohtausten alettua. Viikkoa ennen lopetusta Tosca kävi vielä treeneissä, uimassa ja metsässä juoksemassa nuorempien kanssa.
Kuvaus
Tosca oli mun elämäni koira, sellainen sielunpuolikas, jollaista ei tule toista vastaan. Tosca oli myös se ensimmäinen ihan oma. Tosca oli kaikkea ja enemmän. Toscasta piti tulla mun kantanarttu, mutta kohtalo päätti toisin. Ja vain 9-vuotiaana se jätti suuret saappaansa nuorempiensa täytettäväksi - vaikka epäilen, etteivät ne niitä ikinä täysin pysty täyttämään.
Tosca tuli mulle ollessaan 2,5-vuotias, loppiaisena 2016. Se valitsi itse lähteä mun mukaan, ja oli ensimmäisestä päivästä lähtien 100% mun koira.Se kasvoi henkisesti ensimmäisen puolen vuoden aikana ihan uudeksi koiraksi ja sai 10kk mulla oltuaan luonnetestistä ihan erinomaiset, täysin itsensä näköiset pisteet. Me tehtiin kaikki yhdessä, kuljettiin kaikkialla yhdessä, ja Tosca oli käytännössä aina vapaana, melkein missä vaan. Tosca teki musta koiraharrastajan, ja opetti mulle ihan valtavasti kaikkea kaikesta. Toisaalta, se oli niin automaatti, että monessa asiassa se vaan toimi, eikä mun tarvinnut tehdä mitään. Usein tuntui, että se luki ajatuksia.
Tosca oli ohjaajapehmeä ja ohjaajan jännitys haittasi sen tekemistä aika paljon, mutta sydämeltään se oli ihan täysi työkoira, vähän sellainen työnarkomaani. Se otti hommat tosissaan, ja yritti parhaansa, ja treeneissä sitä ei todellakaan saanut lääppiä, koska oltiin TÖISSÄ. Jos se ei itse uskonut itseensä, mutta mä sanoin, että sä pystyt siihen, se meni ja teki. Se palkkautui lelupalkalla ihan super hyvin, se leikki ihan millä vaan, ihan missä vaan ja ihan kenen kanssa vaan, purutyynyt oli sen suuri rakkaus. Se kävi useampaan kertaan eri maalimiesten leikitettävänä. Se oli myös ahne, mutta söi luut ja ruokansa aina ahmimatta. Sillä oli täydellinen määrä sekä saalisviettiä että taistelutahtoa, ja kun se otti lelusta kiinni, se ei irrottanut ennen irrotuskäskyä - jos aina silloinkaan. Se ei epäröinyt puolustaa mua, esimerkiksi humalaisten lähestymiseltä, mutta ohitti muut kulkijat ja räyhäävätkin koirat vapaana mun vieressä kävellen. Se ei välittänyt kerrostalossa ulkoa tai rapusta kuuluvista äänistä, mutta otti mökillä aina koko tontin omakseen ja ilmoitti tulijoista.
Tosca oli tehnyt edellisessä kodissaan agilitya, ja mekin sitä pari kurssia käytiin. Tosca oli siinä(kin) aivan erinomainen, irtosi ja ohjautui, keskittyi, mutta meni lujaa. Harmi, etten ollut sen arvoinen ohjaaja, enkä tullut etsineeksi sille lainaohjaajaa siihen lajiin. Me tehtiin Toscan kanssa pääasiassa tokoa, ja jälkeä oheislajeineen, sekä jonkun verran vesipelastusta. Jäljellä ei koskaan päästy kisaamaan, mutta Tosca oli ihan luontainen jälkikoira, eikä se tiennyt varmaan mitään niin mahtavaa, kuin esineiden etsimisen maastosta. Se oli uskomattoman sinnikäs ja väsymätön etsimään, eikä siltä jäänyt koskaan yhtään esinettä tai lelua metsään. Myöhemmin Tosca kunnostautui vielä rally-tokossa aloittamalla kisauransa heti täyden 100 pisteen radalla, osallistumalla myös SM-kisoihin joukkueen osana alokasluokan koirana, ja saavuttaen yhteensä kuudella kokeella kaksi ensimmäistä koulutustunnusta. Toscan kanssa meillä oli vielä kisatavoitteita sekä rallyssa että tokossa, mutta jouduin päästämään Toscan pois ihan liian aikaisin, kun kaikki oli vielä kesken.
Joistain vieraista miehistä ja riehakkaista lapsista Tosca ei pitänyt. Miestuomarit ei kuitenkaan koskaan olleet sille ongelma. Vieraista koiristakaan se ei aina välittänyt, joidenkin kanssa se tuli ihan hyvin juttuun, joidenkin kanssa sillä kesti lämmetä ja joidenkin kanssa se ei oikein löytänyt yhteistä säveltä ollenkaan. Kotiin tuodut uudet pennut oli sen mielestä alkuun aika ällöttäviä, mutta se omaksui tärkeän roolinsa lauman päänä erinomaisesti ja piti sopivaa kuria ja järjestystä aina sairastumiseensa asti. Se osallistui kuitenkin mielellään nuorempien hippaleikkeihin ja siitä on myös videotodisteita, kun se leikkii ehkä max. 12 viikkoisen Ringan kanssa sisällä vetoleikkejä. Se toimi monessa asiassa erinomaisena roolimallina nuoremmilleen.
2018 piti syntyä mun ensimmäinen pentue ja suurin unelmani, Toscan ja Vertin (Vargan isä) pennut. Tosca olikin tukevasti tiineenä, mutta jotain meni pieleen, eikä synnytys koskaan käynnistynyt. Eläinlääkärit eivät uskoneet mun huolta ja yliajalle mennyttä tiineyttä, vaan lopulta pennut kuolivat kohtuun ja ne leikattiin ja Toscan kohtu myös, sillä kuolleista pennuista oli aiheutunut alkavaa tulehdusta. Tosca olisi saanut kuusi kaunista pentua, neljä urosta ja kaksi narttua. Uroksista yksi oli soopeli, kaikki loput trikkejä. Mä olisin pitänyt toisen nartuista kotona, ja sijoittanut toisen, ja jatkanut mun kasvatusta siitä. Ne unelmat meni kuitenkin täysin murskaksi. Tästä syystä hankin kuitenkin briteistä Toscan siskontytön Ringan, ja sitten vielä Toscan pentueen isän, Vertin, tyttären eli Vargan. Näiden kahden kautta mulla on ehkä käsissäni joitain pieniä palasia siitä, mitä mulla olisi voinut olla.
2022, vain vähän 9v syntymäpäivänsä jälkeen, lähti Tosca sinne jonnekin pentujensa luokse. Se alkoi täysin yllättäen saamaan epilepsiakohtausta muistuttavia kohtauksia kerran vuorokaudessa, eikä palautunut niistä oikein enää ennalleen ennen seuraavaa kohtausta. Epilepsiaa ei kuitenkaan epäilty, vaan jotain iän tuomaa ongelmaa aivoissa. Koska mitkään tutkimukset ja hoidot ei todennäköisesti olisi Toscaa pelastaneet, jouduin tekemään sen kipeän päätöksen hyvin yllättäen, alle viikko kohtausten alkamisesta. Vielä viikkoa ennen lopetusta Tosca juoksi metsässä nuorempien kanssa, kävi treenaamassa, ui, touhusi ja kaikki oli hyvin, ja Tosca oli yllättävään sairastumiseensa asti kaikin puolin terve koira.
Kiitos rakas Tosca kaikesta.
Palkinnot
- SCY Pirkanmaa: rally-toko tulokas 2021 (rally-tokocollie sija 2)